Miten voikin aika hujahtaa niin vauhdilla eteenpäin!? Tarkoitukseni ei ole todellakaan ollut unohtaa
kirjoittamista ja blogia mutta joskus vain to do –listassa on niin paljon
pakollisia juttuja, jotka on hoidettava alta pois, ennen kun voi alkaa tekemään
vapaa-ajan harrastuksia kuten blogin kirjoittamista.. Tätäkin tekstiä olen ”luonnostellut”
noin kuukauden ajan; aina inspiraation iskiessä alan kirjoittamaan, välillä
inspiraatiota on enemmän ja välillä vähemmän..
Viime postaus jäi Berliinin maratoniin ja voi, kuinka paljon
ja toisaalta niin vähän on välissä tapahtunut; olen tässä välissä vaihtanut
työpistettäni, opiskellut ja juossut. Juoksu on edelleen iso osa elämää ja
keväälle minulla oli todella isot tavoitteet; maraton menisi alle kolmen, viimeinkin.
Mutta eipä mennytkään! Juoksukuulumisille ajattelin tehdä ihan oman postauksen,
joka toivottavasti valmistuu lähitulevaisuudessa.
Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen hyvin toimelias
ja innostun monesta asiasta nopeasti. Kuvittelen ehtiväni tekemään kaiken, enkä
tarvitse lepoa tai lomaa, sillä olenhan kuolematon (hahha)! Unohdan joskus,
että jokaista tyhjää hetkeä ei tarvitse täyttää jollakin tehtävällä ja
kivoistakin työ tai koulujutuista voi tulla taakka jos ei muista huolehtia
levosta.
Koen kuitenkin olevani jo paljon parempi tasapainottelemaan
työn ja vapaa-ajan kanssa, olen selvästi vähentänyt töiden tekoa, tietysti
minulla on taipumusta ottaa aina tilalle jotain uutta, joten opiskelu on tullut
työn rinnalle. Suoritan pari vuotta kestävää hierojan erikoisammattitutkintoa,
missä onneksi olen jo puolessa välissä. Koulutetun pilatesohjaajan ”paperit”
sain toukokuussa käteen. Opiskelusta onkin tullut uusi kiva harrastaus, kuinka
hienoa onkaan oppia uutta!
En kuitenkaan halunnut vuokratuolille tai maksaa itseäni
kipeäksi omasta liiketilasta, jossa olisin yksin. Vuokrasin oman huoneen ”toimistohotellista” Tammelasta. Toimistohotellin
idea on yksinkertaisesti, että minulla on oma huone mutta jaan aulatilat,
vessat ja keittiön muiden eri alojen yrittäjien kanssa.
 |
| Nykyinen ihka oma huone |
Päätös on ollut enemmän kuin viisas, olen huomannut vuosien
varrella, että kaipaan yksinoloa asiakkaiden välissä. Haluan pääsääntöisesti syödä
yksin, olla tauoilla yksin; ihan hiljaa.
Mutta eniten pidän siitä, että nyt suunnittelen aikatauluni itse ja
pääsen aamuisin treenaamaan. Työpäivän jälkeen treenaus ei ollut koskaan minun
juttuni, huoneen puolittamisen aikana, aamuvuorojen jälkeen kroppa tuntui jo niin väsyneeltä
töistä, että lenkille lähtö oli vaikeaa. Aamulla kroppani toimii parhaiten, saan
otettua treenistä tehot ja työpäivä alkaa energisemmin treenauksen jälkeen.
Illalla on sitten mukava mennä kotiin ja tehdä maksimissaan koiralenkkiä ja
pilatesta, eikä tarvitse motivoida itseään tai koko päivän käytössä olleita
jalkoja parin tunnin lenkille.
Nykyinen tilani ei todellakaan ole loppuelämäni työpaikka,
vaan se on väliaikainen ratkaisu, jotta saan kunnolla mietittyä ja pohdittua
mitä haluan tulevaisuudelta (lähestyvää kolmenkympin kriisiä(kö) :D, hahha!)
Haluan ehdottomasti jatkaa hierojana mutta vähemmässä määrin, pilates ja
ohjaukset ovat vieneet sydämeni, joten siihen aikomukseni on panostaa enemmän.
Minulle tuli kuitenkin sellainen tunne, että muutosta on tapahduttava
työrintamalla nopeasti, jotta pysyn järjissäni. Olen aina tottunut toimimaan
jos en ole tyytyväinen nykyhetkeen, sillä ilman muutosta ei tapahdu muutosta!
Aika vaikealta tuntui kirjoittaminen näin pitkän tauon
jälkeen, toivottavasti pysyit mukana. Halusin tämän ”ensimmäisen” postauksen
käsittelevän enemmän työjuttuja, sillä ne ovat olleet viimeisen vuoden ajan
aika paljon mielessä, niin hyvässä kuin pahassakin. Tällä hetkellä fiilis on
kuitenkin kevyt ja on nyt helppoa olla vain itsestä vastuussa, yksin yrittäjänä
kirjaimellisesti.
Yksinäinen susi kiittää ja kuittaa! :D
Xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti