Joskus vähemmän on parempi

Tein lauantaina uuden ennätyksen kisassa; en ihan sillä tavallisella tavalla eli ajan parantamisessa, vaan  siinä, että otin kisan treenin kannalta, ilman ennätyspaineita (jotka tietysti ovat aina vain omassa päässä).

Tampere Maratonin puolimaraton oli viime lauantain treenin kohde. Päätin pari viikkoa sitten, että kaikki fokus on tällä hetkellä ainoastaan Berliinin maratonissa, aivan sama tuleeko uusia enkkoja muilla matkoilla, eikä varmaankaan edes tule.

Juoksin puolikkaan sykemittarin mukaan, vauhtia saisi olla n. 4.15min/km eli tällä vauhdilla jos maratonin juoksee, niin päästään just alle kolmen tunnin. Nyt kuukautta ennen h-hetkeä oli todella hyvä aika tehdä pitkä lenkki tavoitevauhdilla.

Puolikkaan alussa oli aika haasteellista laittaa jarru päälle, kun olisi tehnyt mieli painella lujaa eteenpäin mutta maltoin "hidastella" ja pitää vauhtia suunnitellusti. Juoksufiilis ei ollut alussa ihan paras mahdollinen, sillä mahassa hölskyi, ilmeisesti kiireinen aamu ei ole ihan paras tapa valmistautua kisaan..

Kiireisellä aamulla tarkoitan sitä, että minulla on lauantaisin klo 10-11 pilatesohjaus Poltteella, joten aika haippakkaan tultiin "töistä" kotiin. Kotoa on hyvä matka (about 2km) hölkötellä Ratinaan alkuverkkana mutta ehkä liian nopea viime hetken juomatankkaus puoli tuntia ennen kisaa oli liikaa.

Lenkkihän oli 10,5km mittainen, joka mentiin kahteen kertaan. Toinen kieros olikin tosi jees, mahan nesteen olivat ilmeistesti imeytyneet :D ja energiaa oli hyvin. Mukavasti lisähaastetta toi päivän myrskykeli, laakeilla kohdilla, etenkin Pyhäjärven rannalla, vastatuuli oli paha. Siinä en saanut vauhtia millään pidettyä tavoitteessa, suojasilla paikoilla piti siis kirmata vähän nopeampaa. Toisella kieroksella pääsimme myös ylittämään esteitä; reitille oli kaatunut puu mutta onneksi ei kukaan ollut ilmeisesti jäänyt alle.

Nettoaikani oli 1.30.03 eli juoksin joko liikaa mutkia tai sykemittari huijasi vauhtia (mittarin mukaan keskivauhti 4.12). No ei mitään, todella hyvä treeni tuli tehtyä; kiihtyvä vauhti ja hyvät fiilikset (alun mahahölskyjä lukuunottamatta). Keskisyke 166, VK-treeni siis chek! En tietenkän tarkoita, että ihan olisi rennosti vihellellen menty mutta on aika suuri ero mennä esimerkiksi 80% prosentin tehoilla kuin 100%.

"Treeni"kisasta irtosi naisten 1. sija puolikkaalla. Jei! 

Somehypetystä en ehtinyt tekemään, sillä työpäivä jatkui hieronnan parissa ilta kahdeksaan asti. Lauataipäiväni lyhykäisyydessään: pilates, juoksukisat, hieromista, työpaikan siivous ja siitä vihdoin kotiin sohvalle köllimään. Ihan kiva lauantai, ainakin reipas sellainen! :D

Yhteenvetona koetan tässä sanoa, että suosittelen joskus kisaileen ihan höntsymeiningeissä.. Tai voi olla että monet ovat juosseet kisoja treeneinä mutta minulle aukesi tuollainenkin mahdollisuus vasta eilen. 

Berliini on vajaan neljän viikon päästä, APUA!!! 

xxx

-Minna