sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Uusi alku

Syksyt on minulle yleensä kaikista vaikeinta aikaa, pimeys ja kylmyys vetää mielen helposti matalaksi. Viime syksynä kuitenkin odotin New Yorkin reissua niin innokkaana, ettei väsymys painanut juurikaan mutta täytyy sanoa, että nyt keväällä iski varmasti syksynkin väsymys tuplana päälle, on meinaan energiat olleet vähissä!

Työ ja koulu on vienyt lähes kaiken vapaa-ajan ja tiedän, että itsehän järjestän omat aikatauluni; ensimmäistä kertaa moneen vuoteen aikani ei ole millään riittänyt tekemään säännöllistä treeniä. En tietenkään tee töitä 24/7 mutta jos päivässä on hassuja pieniä tunnin taukoja, niin ei siinä kestävyysjuoksija kauheasti ehdi laadukasta treeniä tekemään. Sen verran on järkeä ollut päässä etten ole aamuisin neljän aikaa herännyt ja koettanut treenata muutaman tunnin yöunilla.

Treenaus ei tietenkään ole kaikki kaikessa, on elämässä paljon muutakin mutta huomaan kaipaavani säännöllisiä aamutreenejä, en ole ollut täysin oma itseni. En tiedä onko syy ollut yleinen väsymys vai treenaamattomuus mutta näin jälkikäteen helmi-maaliskuu oli todella uuvuttava ajanjakso.

Ensimmäistä kertaa minua otti päähän kelit, ei edes houkutellut juokseminen paukkupakasessa tai jäätiköllä kirmaaminen. En todellakaan osannut nauttia auringosta, vaan toivoin lumien sulavan mahdollisimman nopeasti pois, toiveeni ei näköjään kauhean kauas ole kantanut, kun edelleen lunta ja jäätä on yllin kyllin, hahha!

Viime syksynä sain valtavasti energiaa paastoamisesta, joten päätin aloittaa pääsiäisen jälkeen paaston ja kyllä, ihan totaalipaaston, jossa juon ainoastaan vihreää teetä ja vaahterapalmusiirappia höystettynä sitruunalla sekä cayennepippurilla. Kuulostaa hurjalta mutta oloa, joka paastoamisesta tulee ei voi sanoin kuvailla. Ensimmäiset kolme päivää on tuskaa ja lopettamista miettii koko ajan mutta neljäntenä päivänä mieli kirkastuu, uudet ajatukset alkavat virtaamaan ja jotenkin löydän itsestäni sen oikean, iloisen Minnan, joka on ollut hieman hukuksissa. Paastosin jälleen vain viisi päivää, se riittää minulle, sen jälkeen alan kaipaamaan juoksemista ja  ennen kaikkea ruokaa.

Nyt paaston jälkeen olen taas löytänyt selkeän suunnan kaikkeen sekä iloisen asenteen, kaikki varmasti järjestyy! Plussani tietysti herkkä vatsani toimii paremmin pitkän aikaa, sekä olen vierottautunut kahvista, johon koukutuin kevään aikana. Kahvissa ei siis sinänsä mitään pahaa ole mutta haluan pitää sen vain harvinaisena juomana, silloin tällöin.

Toinen muutos tuli treenaamiseen ja valmentamiseen. Olen ollut reilu kuusi vuotta Lauri Hollon juoksukoulussa ja hän on ohjelmani tehnyt, mitään vikaa ei ohjelmissa ole ollut (edelleen voin häntä kaikille juoksijoille suositella) mutta minulle tuli tunne, että haluan kokeilla omia taitoja suunnitella tavoitteellista juoksuohjemaa. Haluan kokeilla yhdistää hieman eritavalla erilaisia treenejä,  plus pystyn helpommin aikatauluttamaan treenit sekä hajanaisen ja välillä raskaatkin työpäivät.
Ainahan voin palata takaisin jos tuntuu, että mentiin väärälle tielle mutta toistaiseksi olen innoissani tulevasta ohjelmastani!

Ilmoittauduin myös ensimmäiseen kisaani tälle vuodelle, Helsinki half marathon on luvassa 9.6. viime vuonna juoksin samaisen tapahtuman mutta todella huonoilla fiiliksillä; vihaisin koko 21 kilometriä, jonka koetin juosta lujaa. Tälle vuodelle ja tähän kisaan menen oikeasti fiilistelemään, tavoite on 1.30, se on kaukana enkasta mutta tämän hetken kunnolle asettamani tavoite on kova. Muutenkin haluan löytää sen hyvän ja iloisen fiiliksen kisoihin, olen liikaa suorittanut juoksuja vain uusi enkka silmissä, joten olen unohtanut nauttia siitä matkasta. Loppujen lopuksi tuskin ketään kovinkaan paljoa kiinnostaa juoksenko puolikkaan 1.35 vai 1.25 . Juoksija olen silti, juoksin kuinka lujaa tai hitaasti tahansa!

Mites teidän kevät on mennyt?

Nyt iloisin mielin tulevaan ;)



xxx


-Minna

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Juoksukoulu

Juoksu on kuulunut elämääni jollain tavalla reilu 15 vuotta. Välillä olen juossut enemmän ja välillä vähemmän, viime vuosina vähän enemmän.  Muutaman vuoden ajan minulla on ollut myös haave ohjata juoksua muille, haluaisin siirtää samaa innostusta ja intohimoa lajia kohtaan kuin mitä itsellä on.

Haave on kuitenkin jäänyt vain ajatuksen tasolle, enkä ole unelmani eteen tehnyt mitään konkreettista..  Oman mukavuusympyrä on vain niin mukava ja ulkopuolella on niin pelottavaa.. Eikö niin!? :D  Onneksi sitä välillä kyllästyy pitkään jahkailuun ja pelkkään haaveiluun, joten päätin PT-kouluun hakiessani, että tämän koulun jälkeen aloitan varmasti juoksukoulun/-ryhmän ohjaamisen!

Vetovoiman laki on ihmeellinen ja jälleen laki toimi kohdallani! Ystäväni Tiina, joka koutsaa myös Optima triathlonilla ja on ohjannut muutaman juoksukoulun jo ennestään, kysyi minua mukaan ohjaamaan juoksukoulua TÄNÄ KEVÄÄNÄ! Tiina on supermimmi: kolmen lapsen äiti, opettaja ja treenaa itse triathlonia sekä tietysti valmentaa. Aika huikea nainen siis kyseessä, jonka kanssa on hyvä aloittaa oma juoksuohjaaminen. Hauskintahan tässä on myös se, että Tiinan rohkaisusta uskalsin ilmottautua ensimmäiselle maratonilleni vuonna 2011 eli ilman Tiina en tiedä olisinko koskaan maratonille uskaltautunut..

Näin minulla on siis ilo ilmoittaa, että tiistaisin 20.3 alkaen meillä alkaa  10 kerran juoksukoulu klo.17.45-19.00, hintaa kurssille on 95€.
Kohderyhmänä on jonkin verran juoksua ja lenkkeilyä harrastaneet henkilöt, jotka kaipaavat tekniikkavinkkejä, innostusta ja tsemppiä omaan treenaamiseen. Saada juoksu ehkä säännöllisemmäksi lajiksi ja harrastukseksi. Meillä on tavoitteena kurssin aikana luoda osallistujille myös käsitystä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja kuinka tärkeää on ymmärtää kakki juoksun tukiharjoitteet: liikkuvuus, lihaskunto ja kehonhuolto.

 Näiden 10 kerran aikana meillä on joka kerralle oma teemansa; esim. tekniikkaa,  kynnysalueiden testaamista, porras- ja mäkitreenejä, polkujuoksua yms.. Jokainen saa myös ohjelman, jotta pystyy treenaamaan omatoimisesti ja varmasti porukasta löytyy juoksukavereita jos yksin treenaaminen ei ole sinun juttusi.
Aika siistejä ja erilaisia treenejä edessä J. Pidempääkin juossut voi siis saada erilaisia treeni-ideoita omaan harjoitteluun. 

Mikäli porukka innostuu, voimme päättää koulun johonkin juoksukisaan keväällä, jonne mennään tottakai koko porukalla ja hyvällä meiningillä; haastetaan itseämme sopivasti mukavuusalueen ulkopuolelle.



Mikäli kiinnostuit, merkkaa kalenteriin tiistai 20.3 klo 17.45-19.00 (siitä eteenpäin 22.5 asti) ja ilmottaudu minulle pian! Jos pohdit, että oletko sopiva kohderyhmä (varmasti olet), niin kysy rohkeasti lisää! En malta odottaa maaliskuuta! J



Startataan yhdessä ja juostaan maaliin yhdessä!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Herääminen

Täällä jälleen!

Vihdoinkin saan rauhassa istahtaa alas ja käyttää vapaa-aikaani kirjoittamiseen, viimeinen puoli vuotta on sujahtanut nopeasti työn ja kahden koulun välillä, juoksu  ja treeni on mennyt vaatimattomasti taustalla. Yhteen postaukseen en rupea kovinkaan tarkasti kuulumisia rustailemaan, vaan ajattelin pintaraapaisuna vähän aktivoida kirjoitustaitojani, turista kuulumisia ja fiiliksiä vähän kaikesta..

Viime perjantaina oli viimeinen näyttökoe hierojan erikoisammattitutkinnosta. Mikäli ihmettelet koko tutkinnon tarkoitusta, niin parin vuoden ajan olen suorittanut yrittäjän oppisopimuksella koulusta, joka koostuu neljästä eri näyttötutkinnosta: urheilijan lihashuolto, nivelten käsittelyhoitoa/mobilisointia, hierojatyön arvioitsijana toimiminen sekä kipu-asiakkaan hoitaminen. Opiskelu on ollut pääsääntöisesti itseopiskelua etänä mutta jokaiseen tutkinnon osaan on ollut kaksi viikonloppua lähiopetusta sekä tietysti oman tuutorin kanssa tapaamisia.
Koko koulutus oli paljon vaativampi mitä alkuun luulin mutta opin äärettömän paljon! Sain uutta innostusta ammattiini ja minulla on suunnattomasti enemmän työkaluja hoitaa asiakkaita, lisäksi innostus oppia lisää kasvoi, eli ehdottomasti pitää koettaa pysyä ajan hermolla ja kehittää itseään säännöllisesti.

Toinen koulu, joka alkoi syksyllä, on Varalan personal trainer –koulutus, joka vielä jatkuu toukokuulle. Tähän asti olen pääsääntöisesti tehnyt vain kehonpainoharjoittelua mutta koulutuksen myötä tajusin, että  ehkä olisi hyvä monipuolistaa treenaamista ja kehittää myös voiman eri osa-alueita salilla. Minusta tuskin ihan ”perus” kuntosali PT:tä tulee,  sillä edelleen koko kehon käyttö ja toiminnallinen treeni on juttuni mutta siihen on tullut lisänä yhdistää painojen kanssa pelaamista ja pakko myöntää, että kyllähän kyykky ja mave ovat aika kuningas-liikkeitä ihan kaikille.

Treenaamisesta ja juoksusta ei kovinkaan paljoa ole kerrottavaa, treeni on ollut enemmän siinä elämän mukana tulevaa juttua. Loppukesästä koin olevani aika finaalissa jaksamisen kanssa, joten päätin lyhentää treenausta enemmän 10km matkaan tähtäävää ja tulevan kesän tavoitteet on parantaa 10km ennätystä. Katsotaan sitten syksyllä jos kesä menee hyvin, että voisiko maraton olla vielä ensi syksylle tavoitteena.. Lenkit ovat lyhentyneet ja aikaa kuluu hieman vähemmän arjessa juoksuun, välillä kaipaan kolmen tunnin lenkkejä mutta toisaalta ohjelmassa on vielä yli 20km juoksua, joten pitkää lenkkiä saa tehdä.

Uutena vuotena minun piti kirjoittaa tulevan vuoden tavoitteista ja ”lupauksista” mutta kärvistelin kotona flunssassa, joten en jaksanut keskittyä muuhun kuin niistämiseen ja tukkoiseen oloon :D mutta haluaisin jakaa ajatuksia minun tulevasta vuodestani, eihän tässä ole kuin vasta kuukausi menty uutta vuotta.

Eräänä syksyisenä lauantaiaamuna kuuntelin lenkillä yhtä lempi podcastiani, jossa podcast vieras kertoi ajatustaan, miten voisi kehittää itseään mutta unohtamalla ankarat uuden vuoden lupaukset, mistä valitettavasti nykyään puhutaan enemmän vitsinä, eikä kukaan enää mitään sen vuoksi edes lupaa.
Vieras oli sitä mieltä, että vuodelle olisi hyvä antaa jokin sana, jonka avulla voisi kehittää itseään, sanan, johon pystyisi keskittymään vuoden ajan. Minulle tuli heti mieleen vain yksi asia: KESKITTYMINEN olisi minun punainen lanka vuonna 2018!

Keskittyminen, mitä se tarkoittaakaan.. Ajattelen niin, että keskityn tänä vuonna ainoastaan jo meneillään oleviin asioihin, enkä haali lisää ”uusia juttuja”, mihin minulla on aina tapana ryhtyä. Keskityn ohjaamiseen ja sen puolen kehittämiseen sekä lisäämiseen, hierontatyöt pysyköön ennallaan. Ystävissä ja perheessä keskityn pitämään yhteyttä ja käytän aikaani vain ihmisiin, joita todella haluan nähdä, ihmisiin joista saan energiaa <3.
Keskityn juoksemaan ja tekemään omaa treeniä,  kuuntelemaan itseäni; keventämään kun tarvii ja piiskaamaan kovempaa kun jaksaa.
Keskityn olemaan läsnä hetkessä, oli hetki mikä tahansa, enkä miettimään ”sitten kun..” tai tekemään ja miettimään samalla jo seuraavaksi tehtävää asiaa.
Ei siis mitään ”maata mullistavia” lupauksia, vaan lähtee pienistä asioista, jotka loppujen lopuksi ovatkin yllättävän isossa osassa elämää.


Oletko sinä miettinyt tämän vuoden teemaa tai sanaa, joka voisi hyvin olla punainen lanka sinun tulevalle vuodellesi? Eikä hei haittaa, vaikka vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, vielä ehtii!


Palataan pian!

xxx

-Minna



torstai 24. elokuuta 2017

Linjat kuntoon

Liikkuvuudesta puhuttaessa, monesti jengi mieltää asian yhtäkuin venyttely ja vielä "old shool" -venyttelyyn eli menet venytysasentoon ja hengaat siinä jonkin aikaa, miettimättä sen kummemmin mitä teet, missä asennossa keho on kokonaisuudessaan; ajattelet vain venyttäväsi esimerkiksi etureittä, takareittä jne..
Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele venyttelyä, vaan lupaamani alkuverryttely liikkeet, jotka teen aina ennen lenkille lähtöä. Näiden liikkeiden myötä liikkuvuuteni on parantunut ja (kopkop) rasitusvammat eivät ole iskeneet päälle, vaikka treenien määrä on lisääntynyt. Lihakseni ovat joustavampia ja kehoni voi paremmin. "Tavallisella" tavalla en ole enää venytellyt vuosiin, vaan liikkuvuus tulee treenin yhteydessä hoidettua.

Faskia eli lihaskalvo on nyt muoti-ilmiö, jota huudetaan joka puolella, eikä syyttä, onhan se tärkeä osa meidän kehoa. Yksinkertaisesti faskian/lihaskalvon voidaan ajatella olevan meissä kuin spidermanin tiukka puku eli jos koetat venyttää pukua käsivarresta, venyy puku muualtakin; lihaskalvo ei ole mikään yksi osa, vaan sitä on joka puolella, ihan sisäelimienkin ympärillä. Nykyään ajatellaakin, etteivät lihakset ole yksittäisiä lihaksia vaan ikäänkuin omissa "taskuissaan" olevia yksikköjä, jota kannattelee iso faskiaverkko ja jos jossain kiristää, se vaikuttaa laajasti koko kehoon, aiheuttaen erilaisia virheasentoja, jotka aiheuttavat mm. lihaskireyksiä ja vammoja.

Olen käynyt muutamia faskia-koulutuksia, perehtyen enemmän ihmisen oman liikkeen kautta tehtäviin faskioita huoltaviin harjoitteisin: liikkeillä pyritään ikään kuin sienimäisellä tavalla pumppaamaan ravinteita ja nesteitä ympäri kehoa oleviin lihaskalvoihin, lihaksiin ja niveliin. Rullailusta en tiedä kuin pääpiirteet, enkä itse hyödynnä faskiarullailua juurikaan, en ole sitä kokenut omaksi jutuksi.

Kahdeksan alla olevaa harjoitusta tulivat pilateskoulutukseni aikana tutuiksi ja ne perustuvat Myersin näkemyksiin lihaskalvoista ja niiden toimintaketjuista. Haluan jakaa liikkeet blogissani, sillä oman kokemuksen kautta pystyn suosittelmaan näitä jokaiselle ihmiselle, taviksesta ihan huippu-urhelijalle.

Minä teen liikkeet aina ennen juoksulenkkiä eli noin viisi kertaa viikossa, mikäli määrä tuntuu hirmuiselta, niin suositeltavaa olisi tehdä vähintään 3 kertaa viikossa. Tuloksia ei välttämättä heti huomaa (tässäkään asiassa), 3x viikossa tehtynä voi muutoksia huomata 6-24kk kuluttua. Sori, ei oo oikotietä onneen :D. Itse havahduin keväällä siihen, ettei rasitusvammat ole kiusanneet viime kesän jälkeen, lihakseni eivät ole erityisen jumissa, vaikka omat hieronnat ovat jäneet vähäiselle.

Sori, kuvien laatu ei ole ihan priimaa mutta eiköhän niistä selvän saa!


1. Syvän etulinjan aktivointi
Nosta vasen käsi suoraksi ylös ja nosta SAMAN puolen jalka ilmaan. Paina maahan jäävää jalkaa lattiaa vasten ja kurota kädellä ylös eli koetat työntää vastakkaisia raajoja toisistaan pois. Vaihda puoli ja tee liikettä 60sek.

2. Etulinjan aktivointi
Astu pitkä askel taakse ja kurota saman puolen kättä ylös. Aktivoi takimmaisen jalan pakara, pidä kantapää ilmassa, polvi suorana ja huolehdi keskivaralon hyvästä ydintuesta. Vaihda puoli ja tee yhteensä 60sek.

3. Takalinjan aktivointi
Asetu kuvassa olevaan asentoon (alaspäin katsova koira/vuori -asento), kurota kädellä vastakkaisen jalan nilkkaa/säärtä kohti. Puske tukikättä vahvasti maahan ja koeta pitää kantapäät mahdollisimman lähellä maata.Vuoropuolin ja 60sek. ajan.

4. Yhdistelmäliike: etu- ja takaketju 
(etuketju) 
Kurota käsillä kohti kattoa, kohti takaviistoa (jos liikkuvuus sallii) ja nouse varpailleen (jos tasapaino pysyy). 
4. Yhdistelmäliike: etu- ja takaketju
(takaketju)

Samaa liikettä edellisen kuvan kanssa. Kurota käsillä jalkojen välistä ja koetat saada kehon takaosan venymään. Tee liikettä 60sek. ajan.
5. Sivulinjan aktivointi
Astu ristiin ja kurota takimmaisen jalan puoleisella kädellä. Puske toisella kädellä vastakkaiseen suuntaan. Vaihda puoli ja tee yhteensä 60sek. ajan.
6. Sivulinjan aktivointi
Leveästä haara-asennosta koukista jalka (polvi ja varpaat sama suunta) ja tukeudu kyynärvarrella/kädellä jalkaan ja venytä sivulinja venyttämällä käsivartta yläviistoon ja ojentamalla jalka. Pidä huoli hyvästä keskivartalon hallinnasta ja ettei pylly jää taakse (kuvittele nojaavasi seinään). Vaihda puoli ja tee 60sek. ajan.
7. Kiertolinjan aktivointi

Asettaudu askelkyykyn lähtöasentoon ja nosta kädet hartioiden tasolle. Kierrä kädet ja rintakehää ( katse seuraa käsiä) etummaisen jalan puolelle ja samalla kyykkäät alemmas. Palauta kädet ja rintakehä keskelle, samalla kyykkät jaloilla "ylös" lähtöasentoon. Huomioi, että takimmaisen jalan kanta on irti maasta ja pakara aktiivinen. Tee 30sek. per puoli ja vaihda.
8. Kiertolinjan aktivointi

Takana oleva jalka suorana, polvi irti maasta. Molemmat kädet tulevat etummaisen jalan SISÄSYRJÄN viereen. Lähde kiertämään käsiä vuorotellen molemmille puolille, avaten samalla rintakehää (katse seuraa kättä). Tee 30sek. per puoli ja vaihda.

Pakara venytys ja kiertävä punnerrus



Asetu "joutsen"-venytys asentoon, tunnet pakaran venyvän (etujalka). Liikuttele ja hae venytystä eri paikkohin, samalla hae ojentajapunnerrus kiertäen puolelta toiselle. 30sek. per puoli ja vaihda toinen jalka. Tee 30sek. per puoli ja vaihda.

Etureisi venytys ja takareiden vahvistaminen


Seisoma-asennosta ota toisen jalan jalkaterästä kiinni, hae etureidelle venytys (käännä lempeästi häntäluuta napaa kohti). Lähde kallistumaan eteen (suoralla selällä), hakien takareiteen tuntumaa ja pumppaa asentoa pysty asennon ja takareiden venytys asennon välillä. Ylähäällä hae etureiteen venytys ja "alhaalla" takareiteen tuntuma. Tee 30sek. per puoli ja vaihda.

Hartiasilta (pakaran sytyttäminen ja vahvistaminen )



Jalat lation levyseen haaraan, kädet aktiiviset vartalon vierellä. Lähde nostamaan lantiota ylös ja palauta alas, tunnet pakaroiden työn. Tee omien tuntemusten mukaan toistoja. Itse teen n. 30x.



Kahdeksan ensimmäistä liikettä kuuluu viralliseen "jumppaan" mutta olen itse lisännyt mukaan pakaran ja etureisien venytysliikkeet. Oivalsin omien pakaralihasten olevan myös vähän laiskoja, joten hartiasilta on pyllyn aktivointiin yksi parhaimmista keinoista.

Kaikki liikkeet tulisi tehdä hyvän hengityksen tahtiin. Itse haen sisäänhengityksellä "venytyksen" ja palautan sekä vaihdan toisen puolen uloshengityksellä. Liikkeet tehdään virtaavalla ja jatkuvalla liikkeellä eli en jää "venyttämään" mihinkään kohtaan. Käytän aikaa minuutin per liike eli aikaa menee reilu 10minuuttia (hartiasiltaa teen toistomäärän täyteen). Tämän jälkeen kroppa on oikeasti valmis treenaamaan ja vastaanottamaan treeniä paremmin. Likkeet voi tehdä myös ihan erillisenä treeninä, vaikkapa kahvitauolla ;).

Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa fiiliksiä. Palautetta saa myös antaa jos joku viisaampi huomaa virheitä tai jotain lisättävää johonkin kohtaan. Tavoitteeni ei kuitenkaan teksistä ollut tehdä mitään virallista ja tieteellistä referaattia, vaan ihan kannustaa kokeilemaan erityyppistä liikkuvuusharjoittelua.


xxx

-Minna




























keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Järkevämpää juoksua

Heipähei! Vihdoinkin sain inspiraation kirjoittaa juoksukuulumisiani, paljon on asiaa mutta koetan pitää postauksen järkevän mittaisena, joten keskitän tämän tekstin pieniin konkrettisiin muutoksiin, joita olen tehnyt sitten viime kuulumisten.

Olen jahdannut kolmen tunnin alitusta jo pitkän aikaa, eikä se ole vieläkään irronnut. Rottendamin maratonin jälkeen ajattelin ryhtyä etenemään treeni kerrallaan ja pyrkimään tekemään jokaisen harjoituskerran huolellisesti ajatuksella, enkä pakonomaisesti miettien tulevia kisoja ja enkkoja. Haluan saada monen vuoden jälkeen vammattoman kesän; päästä juoksemaan ja lenkille ilman kolotuksia tai kipuja sekä nauttia itse juoksusta. Kolme tuntia varmasti alittuu, kunhan pystyn treenaamaan säännöllisesti ja terveenä. Toistaiseksi ollaan suunnitelmassa; vammoja ei ole tullut ja treenit on tehty "tunteella".

Harjoitteluun olen ottanut enemmän omaa ajatusta mukaan, sillä minä itse tunnen oman kroppani parhaiten ja luottaminen omiin tuntemuksiin on ykkösjuttu. Aikaisemmin suoritin ehkä hieman robottimaisesti kaiken ja tukahdutin omat fiilikset, aika hölmöä mutta nyt olen toivottavasti viisaampi. Opiskelujen myötä tiedän ja ymmärrän ihmiskehoa ja sen toimintaa paremmin, joten olen kokeellisesti alkanut liitämään juoksuun ja treenaamiseen uusia juttuja; on mielenkiintoista seurata miten monet asiat voivat vaikuttaa juoksuun ja treenaamiseen.

Maratoonarin ja kestävyysjuoksijan treeniohjelmassa on paljon kilometrejä ja suurin osa kevyttä PK-lenkkiä. Onko kuitenkin treenistä otettu kaikki hyöty irti, että juoksen "vain" putkeen esim. 15km? Ei mielestäni. Juoksutekniikkaa voi aina kehittää paremmaksi, kukaan ei juokse täydellisesti. Olen ottanut tavaksi tehdä koordinaatioharjoituksia keskellä lenkkiä, kikkailen noin 5minuuttia ja jatkan lenkkiä normaalisti. Jos minulla on kiire (=aamu on ollut hidas), niin olen päättänyt etten kikkailuista luovu, juoksen vaikka kilometrin vähemmän, sillä uskon niistä olevan enemmän hyötyä kuin siitä että juoksenko 14km tai 15km. Lenkin lomassa keskitän aina välillä ajatukseni kehoon ja sen tuntemuksiin; miltä tuntuu ja miten askellan. Pilateksen myötä oma kehon tuntemus on parantunut huimasti, pystyn tuntemaan paremmin missä asennossa milloinkin olen.

Monipuolisuus lenkillä on ollut myös avainasemassa treenaamisessani, pitkillä lenkeillä olen välillä kävellyt/hölkännyt jyrkät ylämäet takaperin. Sykkeet pysyy ylhäällä mutta saan lihaksilleni erilaista ärsykettä,  mikä auttaa tulevaisuudessa minua (toivottavasti) juoksemaan lujempaa ja paremmin.

Vinojen vatsalihasten löytäminen sekä rintarangan kiertoliikkuvuuden parantaminen.  Olen aina ajatellut, että juoksussa jalat juoksee ja kädet rytmittää juoksua, keskivartalo pysyy stabiilina paikoillaan. Asia on aikalailla väärin ajateltu! Viime talvena olin Jarmo Ahosen koulutuksessa (Jarmo on mun yksi idoli), jossa tuli puhetta keskivaralon kierron tärkeydestä kävelyssä ja juoksussa; minulla kirjaimellisesti lamppu syttyi ja ajatus kirkastui! Mitä hittoa, en ollut koskaan ajatellut asiaa näin!! Rupesin tietoisesti ajattelemaan juostessani keskivartalon kiertoa liikkeessä, vau mikä ero; juoksu tuntuu paljon paljon rennommalta. Maaliskuussa juoksin Briteissä Bath half maratonin ja juoksu kulki silloin uuteen enkkaan (1.26.13) mutta enkka ei ollut pääasia, vaan sain kolmelta kanssajuoksijalta komenttia loppukilsoilla, että juoksuni näyttää hyvältä! Mitä hittoa!? Mun tappijaloillako? :D Rami myös sanoi 17km kohdilla minut nähdessäni, että todella kevyeltä näytti ja Rami jos kuka on nähnyt juoksuni ihan alusta alkaen, plus hän sanoo rehellisesti oman mielipiteensä minulle :D. 

Koen tekniikkani kehittyneen puolen vuoden aikana, joka on tuonut omia haasteita. Jalkojeni lopputyöntö on parempi, joten juoksu on alkanut tuntumaan enemmän takareisissä ja pakaroissa mutta lihasvoima ja jalkojen palutuminen treeneistä on ollut haasteellista. Nyt on pakko hyväksyä se, ettei minun lihakset ole vielä ihan parhaimmassa kunnossa kehon takaketjussa. Lihaskuntotreeneistä on tullut luistettua mutta Rottendamin jälkeen olen parantanut tapani. Tein itselleni kaksi ohjelmaa; keskivartalo treenin, keskittyen vinoihin vatsalihaksien vahvistamiseen ja jalkatreeni, keskittyen pakaroiden ja takareisien vahvistamiseen. Teen molemmat harjoitukset kerran viikkoon ja treeni tehdään tietysti pilates tyylillä: huolellisesti, hengityksen tahtiin. Viikon kolmas lihaskunto tulee laitepilatestunnista, joka on ihan yksi lempparitreeneistä ikinä! :)

Olen vuoden verran tehnyt ennen jokaista lenkkiä lihaskalvoja aktivoivan ja "venyttävän" lämmittelyn ja en ole viime kesän jälkeen kärsinyt vammoista (kopkop). Lihaskalvoja huoltavat treenit vaativat aikaa ja toistoja, joten nyt 12kk jälkeen voin kyllä todellakin sanoa alkujumpastani olleen apua. Aikomukseni on laittaa erillinen postaus n. 10min kesävästä lämmittelystäni ennen juoksua, joten en nyt paneudu siihen sen enempää.

Toistan hieman itseäni mutta todellakin suurin oivallukseni on ollut rennompi suhtautuminen treenaamiseen ja teen jokaisen harjoituksen huolella keskittyen sekä koetan kunnella kehoa. Aika on niin rajallista, että miksi tuhlaisin aikaani tehden treenit "nopeasti alta pois" ajatuksella. Miksen nauttisi joka hetkestä (myös niistä paskoista lenkeistä, milloin ei vain kulje), miksen pyrkisi olemaan läsnä lenkeillä ja elämään siinä hetkessä? En tietenkään koko lenkkiä mieti tekniikkaa ja miten askellan mutta aina välillä on kiva "herätä" fiilistelemään, että miltä tuntuu. Kannattaa kokeilla!

On kuitenkin fakta, että juoksemaan oppii juoksemalla eli mitkään kikkailut ja muut harjoitteet eivät missään nimessä korvaa säännöllistä juoksemista, ne vain auttavat parantamaan juoksun taloudellisuutta, monipuolistavat kehon käyttöä ja tuovat erilaista ärsykettä. Muistetaan myös, että juoksuohjelman on oltava tarpeeksi monipuolinen eri mittaisista ja tehoisita treeneistä, jotta kehityt. Omalla kohdallani luotan edelleen koutsini Lauri Hollon tekemiin ohjelmiin ja näin minä pystyn keskittymään siihen omaan juttuun eli treenien suorittamiseen, ajatuksella ja rakkaudesta lajiin eli juoksuun; senhän vuoksi tätä tehdään, eiks niin?

Hei tällaisia ajatuksia ja oivalluksia olen tässä muutamien kuukausien aikana tehnyt ja nyt tuntuu siltä, että suunta on oikea mutta haluan korostaa, että todellakin minulla on usein ollut ja tulee olemaan totaali floppi päiviä; jalat painaa 200kg, maha on sekaisin ja vessataukoja pakko pitää useaan otteeseen, olo on nuutunut eikä vain kulje jne.. Mutta sitten on niitä päiviä, jolloin voisit vain juosta vaikka maailman ääriin..






Oon viime aikoina innostunut postaamaan treenifiiliksiä instagramin mystoryyn, joten jos haluat enemmän seurailla mitä puuhaan ja millä fiiliksillä, niin löydät minut @minnajuusela nimen alta.


xxx

-Minna



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Fleguilua HHM:lla

Hiphei! Se olis kisaraportin paikka! Tällä kertaa voidaankin puhua aika floppi juoksusta mutta tuleepahan myös kirjoitettua näistä "huonoista" kokemuksista, sillä nehän kuuluvat juoksuun ja ihan elämään ylipäätänsä.  Kun kisoja alkaa olemaan takana, niin kyllä se surkea päivä tulee vastaan jossain kohtaa, minulla on nyt tainnut osua pari peräkkäin: ensin Rottendamissa ja nyt Helsinki Half maratonilla.

Olisi kiva sanoa, jokin selkeä syy miksi ei kulkenut mutta en tiedä, aika ärsyttävää! Matkustin jo perjantaina Helsinkiin työpäivän jälkeen, sillä lähtö olisi lauantaiaamuna klo. 8.45, ihan ei jaksaisi kotoa matkustaa niin aikaisin.. Olimme Pillen kanssa varanneet airbnb kämpän Kampista, joten aamulla voisi vain käppäillä Finlandia-talolle lähtöön. Kaikki oli mietitty valmiiksi ja pystyisin rauhassa juoksemaan enkan.

Herätessäni olo oli aika väsynyt ja vatsalihaksissa tuntui edellis aamun laitepilatestunti, jännä sinänsä, sillä tunti oli ollut ihan perussettiä, eikä minulla ole aikaisemmin vatsalihakset juurikaan kipeytyneet.Tietysti joku toinen olisi jättänyt tunnin väliin mutta minä en, yksi viikon kohokohta on päästä reformer-tunnille. En ollut huolissani, tuskinpa kisa kaatuisi hieman kipeisiin vatsalihaksiin.

Aamun edetessä tuntui kuitenkin siltä, ettei kroppa herännyt laisikaan, kofeiini ei auttanut vaikka yleensä olen äärimmäisen herkkä ja virkistyn nopeasti. Ei aamun olotila ollut uusi kokemus mutta yleensä olen näin "väsynyt" maanantaisin, sunnuntain pitkän lenkin jälkeen ja jos olen vielä unohtanut syödä riittävästi. Aika hassua, koko viikon oli ollut niin vähän treeniä, että elimistön olisi pitänyt suorastaan kirkua urheilua ja korkeita sykkeitä!

Kisapaikalla olotila ei vieläkään kohonnut ja alkoi pikkuhiljaa epäilemään, miten jaksaisi edes juosta lujaa. Pille kuitenkin rauhoitteli minua, ettei alkufiilikset välttämättä tarkoita huonoa juoksua, sillä Rottendamissa olo oli todella hyvä ja itsevarma, silti ei kulkenut. Ehkäpä piristyn kun pääsen juoksemaan lujaa!

Flegu-olotila ei valitettavasti jäänyt lämmittelyyn mutta halusin uskoa, että kyllä tästä vielä mennään ja juostaan kovaa, ennätysvauhtia. Positiivisella ajatuksilla on ennenkin selvitty loistavasti, niin miksei se siis auttaisi tälläkin kertaa.

Ilma oli lämmin, olisi ollut ihana vain jäädä kannustamaan juoksijoita ja nauttia auringosta, hahha! Juoksemiseen lämpö tuntui ahdistavalta mutta näillä mennään mitä on ja kelihän on kaikille sama eli tekosyitä on monia ;).

Vessajonot ovat osa juoksukisojen tunnelmaa, tällä kertaa ajoitin vessakäynnin vähän liian myöhäiseen ajankohtaa, joten jouduin ensimmäistä kertaa turvautumaan puskapissaan kisassa. Juoksijat ovat kyllä hauskaa porukkaa, ei tarvitse lainkaan nolostella, sillä kaikki hyödyntävät luonnon vessaa jossain kohtaa.. :D hahha!

Ryntäsin pari minuutta ennen lähtöä itsevarmana kärkikahinoihin, "kyllä tästä tulisi hyvä juoksu", koetin psyykata itseäni. Lähtölaukaus tuli ja kovaa kyytiä lähdin painelemaan 1.25 jänisten kanssa. Tiesin suomen kisoissa jänisten olevan tasaisia ja hyviä, joten uskalsin luottaa heidän vauhtiinsa. Ei auttanut, ei kulkenut ja pikkuhiljaa vaan jättäydyin pois, väsytti eikä jalat toimineet vaikka kuinka koetin käskyttää. Tiesin ettei juoksusta voi millään keinolla enää tulla hyvää, joten päätin vain vetää jonkin näköisen VK-treenin. Vauhdeista en tiennyt mitään, sykemittarini sekoili koko matkan ja puolivälissä asetin kellon, niin etten nähnyt edes vauhtia. Sykkeet olivat kuitenkin pilvissä, vaikken kokenut itseäni hengästyneeksi.

Jossain kohtaa 1.30 jänikset ohittivat minut, ensiksi ärsytti mutta en vain saanut jalkoja kipittämään nopeammin. Välillä oikein nolotti miten olin saanut paikan "eliittijuoksijana" (maraton ennätykselläni) ja sitten juoksen niin "hitaalla" vauhdilla ja oikeasti, kun olin vielä kevennellyt koko viikon kisaa varten, niin laittaa miettiin missä nyt oikeasti mättää!?

Pääsin maaliin 1.31.10 ajalla, viisi minuuttia huonompi kuin maaliskuinen puolimaratonin aika. Mutta ei oikeastaan vit***anut, olin jo aamusta asti ollut niin fleguna, ettei tuntunut missään. Eihän tässä jälleen auta muuta kuin jatkaa harjoituksia ja ensi kerralla juosta lujempaa.




Juoksun jälkeen skumppaa ja katsokaa mikä ryhti, hahhaa! Flegu mikä felgu! :D
Tapahtumana Helsinki Half maraton on kokemisen arvoinen kisa, ehdottomasti. Reitti oli ihan mukavan tasainen. Kannustajia ei juurikaan ollut mutta ehkäpä klo 8.45 lähtö lauantaina verottaa katsojien osallistumista. Kisassa oli hauska nähdä Suomen "juoksumaailman julkimoita" eli seuraamiani bloggareita, instagram seurattavia ja tietysti kovia juoksijoita. Väillä tuntui myös, että olisi ollut ulkomailla juoksemassa, sillä englantia kuulu puhuttavan monessa porukassa, aika kiva!

Aamujuoksut eivät kulkeneet, tällä kertaa niin kokeilimme Pillen kanssa Tampereella yöjuoksuja, jotka mentiinkin sitten hieman rennommalla meingillä ja kestävyys riitti kiitettävästi siihen touhuun ;)!



xxx

-Minna